BBB - Berries, Breakfast & Beach on Sunday

Ah oon niin onnellinen! Löysin eilen kaupasta tuoreita marjoja, tsiisus soikoon tuoreita marjoja tammikuussa! Tiedäntiedän., niitä saa myös Suomen hyllyiltä talviaikaan, mutta hintana alle kymmenestä marjasta on yleensä 4-5 euroa, jotka syön alle nanosekunnissa. :D Eivät nämäkään ehkä maailman halvimpia olleet, mutta kipollisesta upealta tuoksuvia ja maistuvia marjoja maksan mielihyvin sen pari euroa. Vitsit että ootin aamua kuin lapsi jouluna kun ne ootti tuolla jääkaapissa. Syötiin uskomattoman hieno, raikas ja täyttävä aamiainen (ainakin tällaiselle jätän-aamupalan-syömättä-koska-on-kiire-koska-pihistin-aikaa-nukkumalla-mahdollisimman-pitkään -persoonalle) yhdessä kämppisten kanssa. Tätä tarvitsen lisää.

// Berries! Yesterday I found some berries from the foodstore aaaagh! Oh they were so tasty, I almoust couldn't sleep at all while thinking the berries inside the refrigerator waiting for me hahah. And I know, you can get some fresh berries from the markets in the Finland too, but still, they are sososo expensive and I hate it because after one-two second i have eaten all of them already :D It was so nice, we made a very big and tasty breakfast (well, at least for me it was awesome breakfast, sometimes i leave the house without eating any, with my "because-I-had-too-busy-morning" excuses) togehter with my roommates //

Oh my god berriees...!

Sitten alkoi suunniteltu seikkailupäivä. Eilinen oli se suunnittelematon, nyt meillä oli joap suunnitelma, haha. Lauantai-iltana hengailleet uudet tuttavat ja me lähdimme talsimaan läheiselle kukkulalle kurkkaamaan vanhaa linnaa, joka toimii myös hotellina. Pohkeet kivasti kihelmöiden köpötimme ylös asti tajutaksemme, että linna on suljettu väliaikaisesti korjaustöiden takia. Kovin koitimme sniikkailla sisään nurmen ja metsän läpi, muttei onnistunut. Nautittiin sitte kauniista maisemista ihan tällaisenäänkin, kelpasi. Kaukana näkyy osa Tróian niemimaasta ja suosittua rantaa, sinne pääsee helposti vihreällä lautalla muutaman euron hinnalla.

// We had some plans to take a little adventure to the nearest hill to see that castle/hotel we have wondering about, but it wasn't open because the renovation. We were enjoying the views, the far away you can see Tróia Penisula, it's very easy to get green ferry to take you there. Well we changed our plans, to the beach then! //

Sitte uutta suunnitelmaa ja päätimme lähteä etsimään sitä parempaa rantsua! Uusi, eilisiltana löytämämme brasilialainen ystävämme tiesi alueet jo hyvin, joten hän tiesi, miksemme löytäneet sinne helppoa reittiä, sillä hyvä kulkuväylä paljastuu päiväksi laskuveden aikaan, ja illalla taas vesi peittää sen alleen. Uuuu.

//  We and some new friends from yesterday evening headed to find that better beach and thanks to our new Brazilian friend, we found it! There was a little trick how to find the easiest way there: yesterday afternoon we were there so late that the water was already rised and blogged our way. Now it was all open and wow, what a beach.  //

Salainen kulkureitti rannalle // Open  road to the beach

Erasmus, we are ready!

Pehmeä hiekka varpaiden välissä, ah. Ei niin ah kenkiä takaisin laittaessa mutta eipä paljoa kiinnostanut. :D

Let's go to the beach, each. Let's go get away. They say, what they gonna say?

Ensimmäinen lauantai // Our first Saturday

// Finally, they are here eeek! My roommates arrived here on this Friday on my birthday and this feels so exciting! First Kuba arrived and we were walking around the city little bit, then we got lost and then we met some nice guy in the cafeterian, then we found our home and waited for Micha to arrive. We tried to look her flight in the internet, but well, as you can see it wasn't so easy. And huh, so many planes on air in the same time :DD  // 

Kämppikset tosiaan saapuivat muutaman tunnin sisällä toisistaan perjantai-iltana synttäreitteni kunniaksi, ja pääsin heti esittelemään kätöseni jälkiä television ja rikkoutuneen vaasin suhteen, voi vitsi tätä häpeää hahah. Ennen Michan laskeutumista samoilimme hetkisen Kuban kanssa rannan tuntumassa, eksyimme kaupungin vanhemaan osaan tutkimusretkellämme, tapasimme mukavan duden, jonka avulla ostimme ensimmäisen viinipullomme ja suunnistimme takaisin kotiin. Koitimme etsiä Michaa lennossa olevien koneiden joukossa, mut olikin aika mahdoton tehtävä:

Whereee aree you flying Michaaa

// In the first evening we decided who would take which room and started to settle in the flat. Next morning we ate reallyreally goooood breakfast together with fresh bread, eggs, cerials.. everything I can imagine! My new family, ahh, I think I like them already. 

After breakfast and some necessary shopping the big chinese shop we accidentally met group of Erasmus students from Lisbon on our way back home. They're going to search the nearest beach so we decided to join them: our first no-planned adventure was starting! // 

Me. And palm tree. We were playing tourists hahaha.

Aamulla herätessämme teimme jättisuuren yhteisen aamupalan ja vau - itse huonona aamusyöjänä fiilis oli kyllä mahtava ja kämppikset tuntuvat niin mukavilta. Tästä tulee hyvät 5 kuukautta. Aamupalan jälkeen lähdimme vähän kiertämään rantaa ja koukkaamassa suuressa kiinalaiskaupassa ostamassa tarpeellisia tavaroita, kuten pyyhkeet. Matkalla kotiin törmäsimme sattumalta muutamaan Lissabonissa asuviin Erasmus-opiskelijoihin, ja päätimme siltä seisomalta liittyä heidän matkaansa tutkimaan Setubalin rantoja. 

HUOMIO 3: Portugalissa taitaa olla tapana tuoda kysymättä alkupaloja pöytään ruokaa odotellessa. Elä koske, ellet halua maksaa, mutta tämänhän sanoo ihan terve järkikin :D Lounastaessamme pöytäämme tuotiin katkarapuja ja jotain ihmeellistä rapumuhennosta. Merenelävät ovat todella suosittuja Portugalissa. Ravintola oli ihan rannan lähellä, joten saimme nauttia leppoisista maisemista laivojen lipuessa ohitsemme.

Matka kohti rantaa on aikammoinen, oli paljon nähtävää. Ohitimme mm. venesataman ja delfiinipatsasrykelmät ennen kuin saavuimme ensimmäiselle rannalle. Samalla kuulin, että lähettyvillä on olemassa myös vielä upeampi ranta, mutta en oikein ymmärtänyt, miten sinne löytää reitin. Ehkä pitää lähteä kiertämään autotien kautta.

// While walking and searching the first beach we past one marina for boats and some colourful dolphin statues, so nice. Weather was so nice, no clouds at all. And we found the first beach but not the other one. We heard that there is also some beach, more bigger that this we were today, but yet w have no clue how to get there. Maybe there is some secret road to get there, or then we have to walk along the car road..//

Aurinko alkaa täällä laskemaan noin viiden-kuuden välillä, jolloin lähdimme kävelemään takaisin  kotia kohti. Kyllä nämä maisemat vähän pistää pyörimään päässä monia ajatuksia. Asunko mä nyt oikeasti täällä tulevat kuukaudet, vai oonko nyt ihan varma, ettei tämä oo vaan joku lomareissu. Vitsi tätä on outoa ajatella. Missä on kaikki jää, kaikki kylmyys ja lumi, jäätävä tuuli tuiskuttamassa naamaan ja kaikki rakkaat ihmiset, kaikki se tuttu, mihin on tottunut. Nyt se tuntuu niin vahvasti se, ettei pää oikein tajua mitä on tapahtunut, tuijotan pöllämistyneenä näitä maisemia ja mietin, mitä kaikkea tuleekaan tapahtumaan täällä ja muualla. Milloin tulee ensimmäinen päivä, jolloin tämä tuntuu normaalilta arjelta täällä?

// Seems like there sun is going down about 5-6 pm, and the view was very nice when we walked back home. In the same time it feels so weird to be here and walk at this beach, feel the sand in your hands and enjoy the warming sun, even if there is not so warm yet. Where is the snow, the ice and rain, ice cold wind hitting your face and the darkness, where are all the familiar I have used to, where are all the familiar faces, my dear friends and family. Where I'am? Right now it feels so weird hahaha. //

The First beach in the evening

Marina for boats

Throwback - Last Tuesday in Finland

Haluan vielä hetkisen muistella viimeistä päivääni Suomessa, koska se oli aika awesome.

// I really wanted to write one more post from my last days in Finland, because I felted these days ment a lotlotlot to me. All these last goodbyes and friends, sigh. //

Aamupäivä meni vielä viimeisiä kiireisiä asioita hoidellessa, mutta sen jälkeen päästiin tärkeisiin asioihin: ystäviin. Tässä tulee ihan tippa linssiin kun tätä tässä sängyn reunalla istuskellessa mietin, että miten hienosti se viimeinen tiistai oikein menikään. 

Turun Splizzeria // new restaurant Splizzeria in Turku

 Käytiin syömässä uudestaan Turun suht uutukaisessa Splizzeriassa, johon Sannan kanssa jo aiemmin ihastuttiin, pitsat on hintaansa nähden todella maukkaita ja koko idea annoskateudettomuudesta on aika simppelin valloittava.

Kuten aikaisemmissa postauksissa vähän puhuinkin, viimeiset viikot ovat kuluneet todella kiireellisissä meiningeissä ja aika oman itsensä äärirajoilla. Paljon näkemisiä, tapaamisia, tärkeiden asioiden hoitoa jenjne.. Viimeisinä päivinä alkoi se ainoa energianlähde ja henkireikä, jonka avulla jaksan porskuttaa, oli yksien rakkaimpien ystävieni näkeminen yhdessä ensimmäistä ja viimeistä kertaa pitkään aikaan.

//  My last day in Finland, that Tuesday was very special to me, because I finally met all my old friends finally together since last March 2014. But - at first, of course we had to do this colour test, because Meri has been in Australia last 10 months. She arrived on Monday and we had about 30 hours time to meet together before I left, hahah :D But we did it, and even Sanna, who live quite far away, she travelled to Turku in the middle of working week to meet us, ah! ♥, And of course, I didn't forget Erkka ;) //

Meri ja minä taisimme ehtiä olla Suomessa jonkun 30 tuntia samaan aikaan, kun toinen saapui Suomeen maailmalta ensimmäistä kertaa 10 kuukauteen ja toinen taas lähti keskiviikkoaamuna viideksi kuukaudeksi maailmalle. :D Ja ihana Sanna lähti kesken työviikon tuntien matkan päästä kohti Turkua vain meitä näkemään, ja lähimpänä asuva, muttei vähäisin Erkkakin pääsi myöskin joinaamaan, voi vitsi miten otettu olin tästä kaikesta ja miten hyvin se kaikki osuikaan uomiinsa kaikessa kiirehäsässä! 

Ja kaikki oli taas kuin aika ei olisi liikkunut minnekään ♥

 Tottakai heti ensimmäiseksi tehtiin pakollinen käsivertailu (Meristä tuntui, ettei se ole enää ruskea). Tässä sitten tulos, joka taidettiin lähettää ihan Tanskaan asti arvioitavaksi. 

Pakollinen väritesti: Sanna on pinkkivaalea, minä keltsuvaalea ja Meri.. on Meri
// Compulsory colour test: Pink-white, almoust-impossible-brown and then me, yellow-white. //

 Neljä tuntia ehdin höpötellä, nauraa ja fiilistellä viimeistä iltaani. Edisonissa istuskellessamme alkoi iskeä paniikkia tulevasta lennosta ja matkustamisesta. Vitsi, miten sellaiseen voi osata edes valmistautua. Sitten oli aika rakkaiden hyvästien ja köpöttelin puolipaniikissa ostamaan matkatuomisikseni vielä Salmari-pullon (jonka kuitenkni jouduin jättämään Suomeen, koska laukkuni oli liian fatty), ja hyppäsin bussiin, jäin pois koululla ja kipsutin minun viimeisiin hömppälentisreeneihin tänä lukuvuonna. 

Oli kyllä hyvä päästää höyryjä ja jännitystä ulos vähän palloa paiskimalla. Paras tapa päättää ilta ja nähdä vielä näitä ihania tyyppejä, joihin on lentopalloreenien kautta tutustunut ja ne on kyllä kanssa niin mahtavia, miten ne nyt pärjää siellä ilman minua ja mun tsäkätsäkä-hepuleita ja keskittymistä kaikkeen muuhun kuin palloon, hahaha :D. Kaksi minun viime aikojen tärkeintä henkireikääni yhden upean tyttöporukan lisäksi, joiden kanssa ehdin myös onneksi edes pienen hetken viettä aikaa.

Loppuilta menikin äidin luona superhermoillessa pakkaamisen kanssa. Ensimmäiset kerrat meni aika rauhallisesti, siististi viikatessa ja asetellessa tavaroita. Pari kertaa punnittuani laukun alkoi iskeä pieni piina, kun vaaka näytti aika paljonkin liikaa kiloja. Sitten kokeilin taas. Liikaa. Koitan päättää, mitä suostun pitkin hampain jättämään kotiin, heitän pois suurimmat nesteet (en saanut mahdutettua yhtäkään Novellen makuvettä mukaan, myyhh..) ja ei-kaikkein-tarpeellisemmat-aineet ulos laukusta. Okei, vieläkin vähän liikaa. Kengät pois, polvarit pois, yksi villapaita pois.. Onneksi äiti oli vieressä tukemassa, sillä Novelle-pullojen jättäminen otti yltiömaallisen koville ja yksin pakatessani olisin saanut varmaan vähintään sydänkohtauksen :D Jälkeenpäinkyllä harmittaa, tuntuu että yhteinen aika perheen kanssa sittenkni liian vähille kaiken aikataulutuksen alle..

Noniin, 700 g ylimääräistä saa luvan kelvata! Paniikki-paniikki... Lento jännitti, lennon vaihto jännitti, mitä jos hyppään väärään koneeseen ja muuta pölöä. Sanna-ihanuus oli suurena henkisenä tukena vielä Helsingin lentokentälle asti, kun hän matkasi samalla bussilla kohti kotia. Ei ehtinyt miettiä liikaa kaikkea.

//  It was so nice to see all us together at last. I felt like time hasn't passed at all.

After the meeting I said goodbyes, and went to my last volleyball practice. Oh these people means  also so much for me. Then I went back homehome to my mum's, and started packing. Yep, I Panicked and packed, then I panicked more when i noticed my luggage is too heavy. I had to leave all my liquids away, especially now I miss my Novelle waters with flavour, they are soooo good and I'm going to miss them so much.. But never leave ruisleipä = the rye bread! Thank god I had my mom with me, otherwise the night would have been quite catasthrope hahah :D She has that common sense i really needed (even if sometimes I don't want to hear it, hihi)  //

Oikeastaan kun taaksepäin miettiin, niin en tainnut ajatella koko asumista toisessa maassa ollenkaan, paniikki koski enemmänkin oikeiden lentojen löytöön ja vieraalla lentoasemalla hengaamiseen. :D Ehkä hyväkin niin, nyt pääsi vähemmällä stressillä ja täällä päässä oli onneksi kaikki hyvällä tolalla.

++

Ja ikävä kyllä en ehtinyt sinä päivänä enää saunomaan, mutta vähän tämmöinen olo mulla oli viikonloppuna, kun pääsin löylyttelemään: rentoutunut, pöllämistynyt ja epäuskoinen.

Voi että nyt ikävöin saunaa niin paljon täällä, kun sisällä on jäätävät oltavat. 

Käsipeili höyrystyy kun koittaa meikata ja niin eespäin.. 

Fiilinki viimeisen saunan jälkeen  // My feeling after last sauna for a while  // 

++

//  Now I'm already been here few days now. And I miss sauna so much right now, sitting here in our freezing living room. Hahaha I remember my last sauna time I was last weekend. That cat was like me, when I stepped out of bathroom: relaxed, incredulous and baffled, hahah. //

Semmoisia vikojen päivien fiiliksiä!
Nyt jatketaan eteenpäin,
 Pus

Here we are // Talo tutuksi

Siis kattokaa näitä kattoparruja! Niin huikeeta. 

Taas on tulossa aikamoisesti tekstiä, joten jos kyllästyttää ni kato vaikka vaan kuvat, jee :D 

Ensimmäiset päivät meni tosiaan uutta kokeillessa ja välillä koheltaenkin, voi että on ollut hauskaa kun on saanut hihitellä itteään täällä nää pari päivää. Voi luoja ku kuulette näitä, mitä kehtaan kertoa.. :D

Nyt jatkan vähän näistä alkutunnelmista, sillä haluan totisesti muistaa ne myöhemminkin. Tässä vähän kuvia minun ja meidän kämpästä, siihen kuuluu tosiaan 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylppäri ja kaksi vessaa. Ja kattoparrut. Nämä, joita olen ystävilleni hekumoinut jo kuukausi ennen lähtöä ja jep, hyvältä näyttävät. Asunto on hyvin siisti ja kätevän oloinen. Keittiössä ja kylppärissä haisee hassu haju, luulen että se tulee jostain klooripuhdistusaineesta. Ja nää ei hirveesti mattoja taida käyttää, heitin heti villasukat jalkaan, vitsi että on hyvä olla tällainen ympärivuotinen villisten käyttäjä ni ei ainakaan unohtunut matkalaukusta. 

Ja HUOMIO 1: Asunnoissa ei tunneta sisälämmityksiä. Jonka tiesin. Johon varauduin. Silti shokki. Joten hyvät ihmeiset, ottakaa tuplamäärä niitä lämpimiä vaatteita mitä aattelette tarvitsevanne, tai ottakaa kasa rahaa shoppailua varten jos näillä main aiotte majailla. Ihan tajutonta, että miten ulkona on kymmenen astetta ja siellä pärjää ilman takkiakin jos ei tuule, mutta sisällä.. You have been warned, hahaha. Yöksi mulla oli päällä kolme paitaa ja paksu neule ja kollarit sukkineen. Ja villasukat. Ja kaulahuivi. Ja takki oli vieressä varuiksi. Ja peitto. Ja paksu viltti, ainiin ja kaksi irtopatteria raksutti koko yön. 

Jep - tämä tulee varmaan olemaan vaikein asia tottua täällä kun olen tämmönen luonnonoikku, jonka sormissa ja varpaissa lakkaa kiertämästä veri, kun keskikesällä pelaa Edisonin alakerrassa biljardia. :DD Toivon, että viikon-parin päästä olen jo tottunut cool guy, joka tsillailee täällä topissa ja kykenee käymään aamusuihkussa ilman puistatusta pelkästä ajatuksesta ottaa edes päällimmäinen paita pois. Taikka sukat, herrajepsuijjaa tätä lattiaaki!! 

Olkkari on ihanan suuri, kivasti oleilutilaa isommallekin porukalle ja iso ruokapöytä ja pitkä kulmasohva, sekä ovi ranskalaiseen parvekkeeseemme. Tykkään, tykkään kyllä kovasti, varsinkin kun ei oikein ole hajua, millaisissa muut opiskelijat tai portugalilaiset yleensä asustelevat, mutta kyllä mulla kelpaa täällä olla. 

"killer stairs"

Asetuin heti taloksi, kuten kuvasta näkee:

Yeah, stuff everywhere after about one hour after I arrived.. I'm home!

Ensimmäinen aamu sujui hyvin pitkän kaavan mukaan. En ollut illalla pessyt edes meikkejä pois naamasta, vesi oli jäätävää ja tarmo/rohkeus ei riittänyt avaamaan kaasua, joten tuli hehkeän upea, luonnonkaunis startti tähän ensimmäiseen aamuun Setubalissa. Jostain syystä kuva jäi ottamatta mut kyllä vähän nauratti tämä kaikki ensimmäisen vuorokauden saamattomuus, hahah. 

Keittiön ikkunamaisemat viidakkotakapihalle

Aamupäivän ensisäteet tuntuivat kyllä ihan parhaalta, kyyristelin ainoan ikkunasta tulleen aurinkoläikän alla kerällä kuin kissa ja mutustin edellisenä päivänä ostamaani leipää. Ilman voita, koska unohdin voin. Silti, kaikesta kylmästä ja pienoisesta kaasukauhusta huolimatta. Nukkumaan mennessä tarkastin ne valehtelematta varmaan 15 kertaa kumpaisenkin ja silmäni sulkiessa rukoilin, että herään seuraavana aamuna. Samalla mietin, että millaset uutiset siitäkin tulisi, että uusi Erasmus-opiskelija selvisi sen 8 tuntia hengissä uudella maankamaralla, ahahahahahahah. Aamulla (elossa) herätessä  tunsin, että hei jee, kyllä tästä tää lähtee, mikäs tässä ollessa, Mä täällä pärjään ja into voittaa kylmyyden! 

Töpsöttelin välillä ympäri kämppää, lämmetäkseni ja tutustuakseni asuntoon paremmin. Mietin samalla, miltä täällä näyttää nyt, kuinka hiljaista täällä on ja kuinka tämä tulee muuttumaan kun kämppikset saapuvat. Kuka ottaa minkäkin huoneen ja miten kaikki asiat järjestyy. Jännittävää, todella jännittävää mitä tulee tapahtumaan. Millaisia ihmisiä sieltä tulee ovesta sisään ja millainen minä tulen olemaan heidän mielestään ja kaikkea, ihan kaikkea jännittävää. 

Villasukat lämpeämäsä auringossa  // My woolsocks warming in the sun

My horror movie, ahahahh

Mutta mitäs! Huomioita, mitä ehdin tehdä ensimmäisinä yksinäisinä vuorokausinani: Vitsi nää harrastaa hempskutan jyrkkiä portaita, talot ovat jäätäviä sisältä, vaikka ulkona aurinko lämmittää viidessätoissa asteessa todella lämpimästi, kaasun käyttöä pitää harrastaa saadaksene lämmintä vettä tai kokatakseen hellalla/uunilla ruokaa. Ja, että saat kämpän wifin toimimaan moitteettomasti, kunhan rysäytät yhden lasivaasin ja television lattialle. Hyvin on tominut sen jälkeen, suosittelen! Tää on niin tätä suomalaisen itsenäisen naisen touhottamista, kyllä minä nyt itse sen saan, turha odottaa iltaan. Mutta hei - nyt se toimii! :D

Ensiapuaineet ekojen päivien ensihätään 

Taas itsenäinen nainen vauhdissa, tuli kalliit synttärit mulle hahah :D No ei oikeasti kalliit kun putkitelkka kyseessä, enemmänkin henkistä vauriota kun pitää soittaa sille aivan ihanalle vuokranantajalle ja kertoa, mitä on tullu tehtyä..

Hän on kyllä maailman mukavin, he esittelivät talon kaikki laitteet minulle ensimmäisenä iltana. Heti tuli varmempi olo ja alkupaniikki hellitti aika mukavasti. HUOMIO 2: Portugalissa toisia tervehditään poskipusuilla - yksi kummallekin puolelle. Minua tapa ei yhtään haittaa, se vaikuttaa oikein mukavalta eikä yhtään kiusalliselta, mutta välillä se meinaa multa unohtua tehdä ihmisiä tavatessa, aina se käsi meinaa nousta pystyyn ensimmäisenä. 

My birthday present from me to me, yey :D

 // Beware the pigeons!

My first evening here with my darlings, watching Dr. House (when the tv was still working but that's a different story..)

Yep, mutta siinä hiukan juttua ensimmäisistä päivistäni täällä, kohta alkaa uusi arki hyrräämään, jännittää aika lailla! Illat istun täällä takki päällä lukemassa uuden babyni, Canonin käyttöohjeita ja siirtopatterit raksuttelee molemmin puolin jalkoja. Ja ehdin napsaista kuvan vielä silloin toimineesta telkkarista, jeii. Mut hei terkkuaj ja lisää tulossa! Hirveesti juttua ja ei-loogisessa järjestyksessä, mutta niinhän se elämäkin vähän välillä on :)  

Hyvää yötä!

21.1 Täällä ollaan! // Here I am!

Finally here!

Pääsin ehjänä perille tosiaan keskiviikkona 21.1 ja ah, täällä voi kulkea ilman takkia ulkona! Tai no jos kuljet, ihmiset voi vähän tuijottaa. Tai no ehkä ne tuijottaa joka tapauksessa, koska kuljen täällä kollarit jalassa ja karvahupullisessa talvitakissa. Kirjotan nyt vähän jäljessä näitä juttuja, koska ekat päivät meni wifin kanssa taistellessa.

Lentäminen ja varsinkin koneen vaihto Münhenissa jännitti ennakkoon eniten, ei oo viime vuosina paljoa tullu lenneltyä, mutta kaikki sujui todella hyvin, lungisti ja välillä torkkuen. Ja bussimatkaan sain tsemppivoimaa ihanasta Sannasta, joka matkasi samalla bussilla kotiin päin.

Freessinä lentokentällä

Siellä Helsingin viimeiset valot hetkeen <3 // Goodbye dear Helsinki!

// 21.1.2015 I'm alive hahah! Everything went so well, In Helsinki, Munich and landing to Lisbon. And first I saw the palm tree aaaagh hihiih! It lasted about 12-14 hours to get there, huh. After landing I felt like superhero "yeah, I could do this all day long yeah yeah" But then I realised while sitting in the car that yep.. Actually my adventure is just only beginning. This - Portugal - is my adventure, and my life for next few months, I have to live here now, all by myself. Is this real? Feels terrifying, but excited in the same time. 

Now, I'm here. I was the first student who arrived here, so, haha.. Well I had 2 days to look around the flat and make myself feel this is my home. Well, actually these two days i spent more or less in the McDonalds because me and that flat wifi - we had some little dissenssion and then he didin't speak me anymore. So.. Big Mac please and give your wifi password! I'll try to fix wifi later.. (That's why this come little bit late heh.) And I really fixed the wifi! Me, superhandy woman, but that's another story, heheh.  //

Ekalla lennolla oli mukavasti ikkunapaikka, niin pääsin hyvästelemään pimeän Helsingin ja toivottamaan tervetulleeksi Münhenin upean aamuisen taivaan, tuli ihan Aladdin -fiilis siellä leijaillessa pilvien yllä, kaikki niin pehmoista ja pumpulimaista.

Aladdin-pilvet yllä Münhenin // Above Munich!

Münchenissa chillailen // at Munich

Lento Lissaboniin sujui hyvin unisissa meinigeissä, lentämisesta koituneet jännitykset laukesivat ja matkaväsy alkoi vähän painaa, onneksi eteen lykättiin vähän Milka-suklaata ja ruokaa.

Kokonaisuudessaan matkustin Turusta Setubalin uuteen kotikoloon yhteensä 13-14 tuntia. Onneksi oon aika määster nukkumaan kaikissa kulkuneuvoissa, joten lentokoneen tuolin kelpuutin ja pyhitin muitta mutkitta katkonaisille kauneusunilleni. Olin niin iloinen kun mut haettiin lentokentältä koulun toimesta ja toimitettiin suoraan kotiovelle pienen koulukierroksen jälkeen. Olin listan ensimmäinen saapuja, se pisti vähän jännäämään. Kämppikset ovat saapuvaksi sitten perjantaina kaksi päivää jälkeeni, eli tänään illalla, vitsi et on jännää!

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän kämpän kuulumisia sun muita kohelluksia mitä ensimmäisinä päivinä koin - kyl se tästä lähtee :DD 

Joten Boa noite kaikille, nyt nukkumaan!

Helloo

Vikat Päivät // Last Days

No nyt alkaa se lähtökin häämöttää, ja tämän viimeisen viikonlopun olen Suomessa viettäny töissä poppaillessa sekä siivoamalla kämppääni saamarinmoisella tahdilla ja hyvinhyvin vähillä unilla. Ihan hirveesti hommaa vielä jäljellä ja siivoukset ja kaikki, muutamat tapaamiset ja lounaat vielä ensi viikolla ja tuhat asiaa hoidettavana. Kyllä se siitä sitte :D Se on kyllä ollut ihan oma vika (ja tahallinen sellainen). Koen erittäin tärkeäksi nähdä mahdollisimman monta minulle läheistä ihmistä ennen lähtöä, vaihtaa kuulumisia ja sen jälkeen reissata hyvissä mielin, tietäen että täällä päässä on kaikki hyvin.

Tämä on kyllä ollut aivan äärettömän ihanaa, mutta raskasta nähdä niin paljon rakkaita nassuja näin lyhyellä aikavälillä. Paljon haleja, pusuja ja nauruja, höpöttelyjä ja vähän itkujakin. Olen todella otettu ja iloinen kaikesta tarmosta ja joustavuudesta, mitä kaikilta sain, Valloittavia hetkiä :)

Fontana tuli tutuksi, ah!

Henkisesti sitä alkaa olemaan aika valmistunut lähtöön, kun joutuu näitä pankkijutttuja ja muita arkiasioita miettimään, ihmeen seesteinen olo on kyllä tässä möllöttäessä, enemmän tuntuu että ne muut hösöttää. Viimeisen kuukauden aikana olen laskujeni mukaan käynyt 11 lounaalla (suurin osa Fontanassa), 14 kahveilla, yhdet työläksijäisistuskelut ja lukemattomat määrät muissa hengailuissa yms yms. Tämä on ollu oikein kunnon aikataulutusta, että huhhuh.

// Huhhuh my friends! I have to tell you these few last weeks have been grueling, full of schedules but very nice indeed. I have seen lot of my dear friends and gave my flat to this really sweet subtenant (I was little bit late although krhm..), done lot of workhours during the month and also organized some things because my upcoming exchange trip. 

Actually, if I calculated right, within a last month I had 11 lunches, 14 times had cup of coffee, chatting etc etc. I can say that wow, I'm sososo tired but in the same time extremely happy because all these sweethearts put a great deal of effort in to see me, pus pus!  //

Viimeisen Turkukuvat hetkeen // Last days in Turku

Turun Tuomiokirkko // Turku Cathedral

Aurajoki // Aura river

Viimeinen vuoro töissä popatessa oli kyllä ihan weirdo-fiilis, ja oman kämpän luovuttaminen, se vasta olikin. Missä mä nyt sitten asun muka? Ai niin..

Last day at work, iiihihi. And my send-off note on the wall.

Vähän on jo pakkailua aloiteltu, mutta paljon vielä edessä. Muutama päivä ja sitte pääsee lentämään,

 iiikiikiik!

My last cup of tea with my duckley before leaving, snif

Katsotaan, miten netti siellä päässä toimii, että millon pääsen näitä päivittelemään seuraavan kerran. 

 Nyt Ciao bella ja nähään miten likan käy! 

Aikainen Kevät // Spring, I'm waiting you

Kyllä, vuosien tauko on päättynyt ja palaan blogien pariin! 

I'm back.

Ja meneillään on aivan hirvittävä kesäikävä.

Ja sitäkin suurempi midikuume.

Ja pöyristyneenä pörhistellen kieltäydyn kuulemasta ihmettelyitä, 

miksi fanitan kevätmuotia kun joulusta on vasta pari viikkoa aikaa.

Olen aatellut jatkaa niin mukavasti kulkenutta, lepsuttavaa elämäntapaani ja suunnitellut entisen hööpsösen blogini raameihin jos jonkinmoista muutosta, hyvinkin hyödyllistä hyötykäyttöä lähitulevaisuudessa.

Ajattelin tehdä sen, mitä moni muukin matkustellessaan tuolla maailmalla monesti kyhäilee.

Ehkä kevät tulisi tänä vuonna aikaisin.

Puspus

Kuvat

Jep, lähiviikkoina tulen kokemaan suuren arjen muutoksen, kun muutan viideksi kuukaudeksi Portugaliin Erasmus-vaihtoon, lähelle Lissabonia. 

Oi hirvitys. No mutta, lukekaahan pienellä varauksella ja huvituksella, täällä ei tulla mitään syvällisiä löytymähän, enemmänkin sellaisia hetken hassutuksia ja ideointeja, kaikkea höpöä menoa ja muuta, mitä pääsen matkallani kokemaan. Tämä on tarkoitettu enimmäkseen minulle itselleni, mutta myös niille läheisille ja ystäville, jotka ovat kiinnostuneita kuulemaan enemmän tämän paikan elämänmenosta.

Ei mitään vakavaa ;)


+ ++

Aattelin rakennella välisivua vinkeille/huomioille, joita täällä asuessani teen kulttuurista, paikallisista, kielestä ja erikoisista tavoista, kaikesta Portugaliin liittyvästä, minkä itse koen siellä ollessani uutena.

+++

Feel free to join my journey! :)



T. Mia